maanantai 17. heinäkuuta 2017

Eräänlainen säästämiskronikka, osa 2

Jatkoa osasta 1: Seuraavassa lyhyesti tarinani AMK:sta valmistumisesta ja alle 1 000 euron varallisuudesta nykyhetkeen, maksettuun asuntoon sekä noin 70 000 euron osakesalkkuun, joka tuottaa tällä hetkellä noin 3 000 euroa vuodessa osinkoina.

Työpaikalla satuin sattumalta kuulemaan kahden kollegan keskustelevan jostain, joka vaikutti liittyvään rahaan ja tuttuja yritysten nimiä pystyi poimimaan sieltä täältä. Ensimmäinen kipinä sijoittamiseen oli tietämättäni nähnyt päivänvalon. Jokunen kuukausi tämän jälkeen avasin tilin eQ:lle, josta tuolloin sai määräaikaistalletuksille lähes 5% koron. Lyhyin talletusaika taisi olla 1kk, jonka jälkeen tuli talletettua seuraavaksi kuukaudeksi alkuperäinen talletus, siitä maksettu korko sekä uusi, palkasta säästetty, talletussumma. Korkoa korolle -ilmiö esitteli itsensä. Myöhemmin eQ:n tilit yhdistyivät nykyiseen Nordnetiin, jonne perustin arvo-osuustilin vuonna 2010.


Lyhennysten ohessa olin saanut säästettyä viitisen tonnia alkupääomaa. Tuulipuku päällä kuuntelin varmoja vinkkejä mm. Nokian halpuudesta ja kuinka se ei voi alemmas enää mennä kun on lyöty jo niin kovaa. Nokian osake maksoi tuolloin noin 7,50 euroa ja osinkoa sai 0,40e/osake eli 5,3%. Siitä tuli ensimmäinen ostokseni. Kuten heti seuraavana vuonna saatiin todeta Stephen Elopin "Palava lautta"-puheen myötä, niin alemmas voitiin todellakin mennä. Katselin alamäkeä osaamatta tehdä mitään. Vuoden 2012 kesällä tuplasin omistukseni Nokiassa 1,50 euron hintaan. Loppujen lopuksi Nokian kanssa on käynyt hyvin ja olen useamman tuhat euroa saanut realisoitua tuottoa joko osakkeella pelaamalla tai aiemmissa teksteissäni mainitulla Bull x3 -sertifikaatilla. Hyvät oppitunnit sain kuitenkin noina vuosina sokkona peesaamisesta. Ensimmäiset vuodet minulla olivat melko passiivisia osakesäästämisen suhteen, johtuen epävarmuudesta työrintamalla yt-neuvottelujen päättäessä työsuhteeni 2011 loppupuolella.


 (Kuva: http://hidde99.deviantart.com/)

Puolisen vuotta työttömyyskassan rahoilla oleskelun ja parin työhaastattelun jälkeen onnisti ja otin vastaan määräaikaisen puolen vuoden pestin. En halunnut pitkää aukkoa taaskaan työhistoriaani ja palkka, vaikkakin pieni, oli enemmän kuin työttömänä ollessa. Lisäksi pystyin kartuttamaan osaamistani. Olisin voinut jatkaa tässä pestissä tuon puolen vuoden jälkeenkin, mutta muutokset omistajuudessa ja huhut muualta saivat tekemään rohkeimman (ja lopulta parhaimman) päätökseni: en ota jatkoa ja jättäydyn työttömyyskassan rahoille ilman tietoa uudesta työstä. Tästä lyhyestä työrupeamasta jäi käteen kiitettävä työtodistus ja kourallinen ystäviä, joiden kanssa yhä pidän yhteyttä.

Monikaan ei näkemystäni ymmärtänyt, vaikka yritin selittää valintaani hyvinkin seikkaperäisesti. Etenkin vanhemmilleni työstä kieltäytyminen oli paheksuttavaa. Puolisen vuotta myöhemmin firma ilmoitti lakkauttavansa toimipisteen, jossa itsekin työskentelin ja päättävänsä työsuhteet siellä. Huhut ja ennakkoaavistukseni toteutuivat. Olin saanut osakesalkkuni kasvatettua tässä kohtaa noin 12 000 euroon. Yrityksen ilmoituksesta sulkea toimipiste kului pari kuukautta - ja planeetat kai asettuivat harmonisesti linjaan - sillä vuonna 2013 aloitan toistaiseksi parhaassa ja tyydyttävimmässä työsuhteessa, jossa olen ollut ja olen yhä.

Vuoteen 2014 asti sijoitustoimintani oli ollut melko päämäärätöntä. Törmään eräs päivä nettiä surffatessani yhdysvaltalaiseen blogiin, joka imaisee sisäänsä useaksi tunniksi. Löysin Dividend Mantran. Jason Fieberin, nyk. Mr. Free at 33, kirjoittaa hyvin ja ymmärrettävästi sijoittamisesta, etenkin kasvavien osinkojen yrityksiin sekä vähällä toimeentulevasta elämäntyylistä "frugal living". Blogilistauksista löydän muitakin vastaavan teeman blogeja. Niitä lukiessa tapahtuu jonkinlainen strategian selkiytyminen, haluan osinkosijoittajaksi ja passiivista tulovirtaa sen verran, että ne kattaisivat pakolliset kuluni joka kuukausi sitten joskus tulevaisuudessa. Se mahdollistaisi esimerkiksi lyhyemmän työviikon tekemistä ja lisääntynyttä vapaa-aikaa. Jotain sellaista vapautta, joka varmasti tulee vielä selkiytymään vuosien kuluessa ja tavoitteen lähestyessä.

Sittemmin olen löytänyt paljon samanmielisiä blogeja myös suomeksi kirjoitettuna. Osan olen listannut sivun oikean laidan blogilistaan.

*******

11 vuotta sitten en olisi osannut kuvitellakaan, että olisin nyt näin onnekkaassa ja hyvässä tilanteessa rahallisesti. Sijoitusvarallisuuteni on kasvanut kuin varkain (vaikkakin on sen eteen joutunut töitäkin tekemään) ja asuntoni on nyt maksettu kokonaan; asuntolainani viimeinen erä lähti toukokuun 2. päivä 2017.





Virheitäkin on osakevalinnoissa sattunut ja niistä olen kirjannut luovutustappiot myymällä ne tappiollisina pois. Eräs vaikeimpia tehtäviä, mutta samalla kaikkein opettavaisimpia; tappion karvaan kalkin nieleminen. CASE: Seadrill Ltd. (SDRL), josta kirjasin punaiseen sarakkeeseen noin 2 500 euroa tappiota. Tosin jos olisin jääräpäänä pitänyt sen yhä salkussa, lukema olisi nyt tuplaten tuo.

Aloitin tämän blogin pitämisen alun perin avuksi strategian noudattamisessa ja eräänlaiseksi seurantatyökaluksi itselle ja miksei satunnaisille lukijoillekin. Vertauskuvallisesti voisikin sanoa, että se mikä vuonna 2006 oli vain vettä pienessä lätäkössä, on hiljalleen jäähtynyt ja muokattu lumipallon muotoon. Nyt asuntolainasta vapaana voin keskittyä täysimääräisesti tuon lumipallon kasvattamiseen kohti isoa lumiukkoa.

Minun kohdalla säästämisen ja sijoitustoiminnan aloittamiseen ei tarvittu siis isoja tuloja. Ne pienet menot ovat näytelleet paljon suurempaa roolia. Olenko jäänyt jostain paitsi säästäessäni määrätietoisesti? Varmasti. Ehkä. En kuitenkaan koe niin. Toki matkailu varmasti on avartavaa ja mukavaa. Joskus aiheesta keskustellessa olenkin sanonut, että ne kohteet, jotka itseäni kiehtovat eivät niinkään katso matkaajan ikää. Pidän siis enemmän kulttuurikohteista kuin rantakohteista.

Selvyyden vuoksi vielä yksi tärkea seikka, kun se kuitenkin nousee esille jollei sitä erikseen mainitse: olen lapseton yhden hengen talous Kehä III:n ulkopuolelta.


Kiitos jos jaksoit lukea!

-Isomahamies

8 kommenttia:

  1. Onneksi tappiosi eivät olleet tuon suurempia! Itse tein huonoimpana vuonna 5000€ tappiota. Se oli vuosi kuin öljyn hinta romahti.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut asuntolainan loppuunsaattamisesta!
    Se on aika iso virstanpylväs monelle - niin rahallisesti, kuin henkisestikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Psykologisesti tuo kai isoin homma. Ei sitä täysin vieläkään käsitä. Henkisen puolen vaikutuksen rupesi huomaamaan jo siinä kohtaa kun summa tippui nelinumeroiseksi.

      Poista
    2. Näköjään aika yksilöllistä miten laina vaikuttaa ihmisiin. Mulla ei tunnu että ois mikään kiire maksaa asuntolainaa pois :)

      Poista
  3. Täältä myös onnittelut asuntolainasta, kunnioitettava tulos suomalaisen palkansaajan tulotasoilla kun olet hyvin sijottamiseenkin jakanu niistä tuloista. Varmasti aika erikoinen fiilis kun katoaa se useamman satasen lyhennyserä kuukausittaisista menoista ja tajuaa ettei se katto pään päällä ole enää yhtään pankin käsissä vaan täysin omassa hallinnassa :) Itsellä vielä 48k€ asuntoa ja 11.5k€ remonttia maksettavana, odotus olisi että viiden vuoden päästä sijoitussarakkeessa on yhtä suuri lukema kuin velkasarakkeessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tuo toivottamalta näytä enää sinunkaan urakkasi. :)

      Poista
  4. Nämä omakohtaiset kertomukset ovat sijoitusblogien parasta antia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itsekin pidän sellaisista blogeista eniten ja yritin antaa tällä hieman takaisin blogiyhteisölle, jolta olen itse saanut paljon hyviä lukuhetkiä.

      Poista